Kaikenlaista

Nyt se on ohi. :D Tänään oli riparin konfirmaatio. Onneksi ei ollut niin paljon jännittämistä kun olin isosena. (: Mutta kyllä siinäkin hommaa riitti. Ensinnäkin pianolla piti säestää Tilkkutäkki, ja jännitin sitä aikas rapsakasti, ja tuntu että meni oikein hyvin. Kunnes, viimeinen sävel.. fail! :D Että näin. Ja sitte kolehdinhaku.. Se oli aika huonosti joo x) Mutta kyllä lopulta vissiin kaikki sai antaa kolehtinsa. (: Ja sai halata kaikkia siinä lopussa! (: Se oli mukavaa. Ja ruusutkin jaoin aika monelle. Tuli hyvä mieli siitäkin. (:

Itse ripari meni suht hyvin, vaikk O luulikin, että saa palkkansa tyhjästä. Sitä piti välillä itsekin paimentaa. Oli niitä riparilaisia kyllä paljon. Tuntui etteivät kuuntele eivätkä usko vaikka mikä olisi. Kyllä ne ihan kilttejä kuitenkin olivat. Vaikka yhden riparilaisen kädenjälki komeileekin takamuksessani varmaan lopunelämääni. x''D Tulihan sitä yhtenäkin yönä valvottua puolineljään ja ohjaajat eivät kovin hyvällä sitä katsoneet, mutta.. se kuuluu siihen 8D Oikeastaan minä nukuin puoliksi ja sitten aina välillä heräsis ja sanoin muille että "niin olikin" (liittyen niitten keskusteluun) ja jatkoin uniani:D

Joo-o, että semmoinen. Ehkä ensivuonna uudestaan? (: Tässä on vaan kauhean friikki olo ku kaverille on sattunut sitä sun tätä ja minäkin olen siinä osallisena. Ja se sitä sun tätä on aika tosi friikkiä 8D sitä tässä mietitään ja itketään. :S

Oi että. Kesäloma<3 Ah. Kesäkuu ihanasti auki ja sitte juhannuksen jälkeen reissuun. (: Jos sitä kävis vähän fiilistelemässä jäähallillakin. (: JUU nyt öitä rakkaat<3

Wilkommen!

Tässäpä nyt päätin aloittaa uuden blogin, kun kaverit pyysivät vaihtamaan tänne. (: Vanhaa voitte käydä lukaisemassa tuolla -> www.stoori.ajatukseni.net

Mitäpä sitä nyt sitten kirjottais. Ulkomaille olin haaveillu (ja varsinki lämpimään) jo tosi kauan, niin viikko sitte tultiin sitten Espanjasta luokkaretkeltä Torremolinoksesta. Siellä elin pelkkää unelmaa. (: Siitä olisi niin paljon kerrottavaa, että en tiedä jaksaako sitä alkaa tänne sepustamaan. Ihanaa siellä joka tapauksessa oli. <3

Nyt teen täälä kotona kuolemaa, kun yritän selvitä pääkivuistani. Samalla yritän epätoivoisesti pakata huomenna alkavaan viikon kestävään riparikoitokseen isosen roolissa. Kun siitä selviän hengissä niin sitten olen tyytyväinen.

Tässä välissä voisin esitellä koirani Napin. Tämä on oikein vilkas ja riehakas persoona, mutta osaa näyttää myös suloisenkin puolensa. Vaikken sitä sano, etteivät ne riehukohtaukset olisi söpöjä. (: Nappi on 4 vuotta vanha minun ikioma iki-ihana pohjanpystykorva, joka toimii vahtikoirana, mettäkoirana ja seurakoirana. Se on mun oma sulopulliaiseni jonka kanssa pitäisi kohta päästä lenkille, mutta kun tämän saakutin pään kanssa ei hirveästi liikuta. :C

Ja mitäs sitten? Persuskoulu on loppu ny vihdoin, ja nyt tässä ekaa päivää vietetään kauan kaivatusta lomasta. (: Ei vaan ole kovin lomaisat tunnelmat kun tulee ja sataa ja aurinkoa ei näy. Voe voe. Kurjaa. Anteeksi kun tulee vähän tämmöinen aneeminen (jos edes tiedän mitä sekin sana tarkoittaa) ensimmäinen kirjoitus. Ihmiset sanovat että olen tosi iloinen tyyppi yleensä muuten. Katsotaan josko ensikerralla saisin jotain järkevääkin aikaiseksi. Eipä tässä, yrtiän vielä pakkailla loppuun ja selvitä tämän pääni kanssa. Vi ses!